Kun kävelee tarhaan
niin se kävelee jo vastaan, pysähtyy, kallistaa vähän päätänsä
ja haistelee lapasiani. Kävelee kuin koira vieressäni kiltisti
talliin ja antaa minun rauhassa varustaa itsensä. Satula nousee
korkeammalle mitä ponin kanssa ja se on joutunut pari kertaa
kestämään ponnisteluni nostaessani satulaa selkään, mutta niin
rauhassa se ottaa vastaan kaiken kömpelyyteni, kuin tiedostaen miten
pieni ja kokematon hevosten kanssa vielä olen. Kun koppi kaartaa
tallin ulkopuolelle niin se tulee pörheäksi ja suorastaan juoksee
koppiin innoissaan. Ikinä ei tarvitse miettiä pysähtyykö se
nähdessään kopin.
Alkukäynneissä se
on jo 110% valmiina työntekoon ja kun ottaa ohjat, saa sitä vähän
aikaa rauhoitella, että malttaa kävellä. Alkuhöyryjen jälkeen se
kuitenkin keskittyy ja kuuntelee sekä tekee homman aina täydellä
teholla. Se on hevonen, joka lähtee aina mielellään treenaamaan,
haluaa miellyttää ratsastajaansa ja tekee yhteistyötä
ratsastajansa kanssa.
On miellyttävää
treenata sen kanssa uusia vaikeita asioita. Hevonen kun osaa enemmän
kuin hyvin teknisesti liikeet, joita minun pitäisi vasta opetella,
niin se auttaa omaa oppimista aika paljon. Pääsen maistelemaan
miltä esimerkiksi vaihtojen kuuluisi oikeasti tuntua.
Arvostan myös
hevosen nopeutta jalalle. Se on täysi vastakohta edellisiin
hevosiini herkillä kyljillään. Nyt siis opettelussa jalka, joka on
lähellä, mutta käy todella kevyesti. Tältä hevoselta ei yksikään
pohjeapu jää huomaamatta. Tykkään siitä, että saan koko ajan
pidettyä otteen takajalkoihin ja hevonen todella jää
takajaloilleen, kun vaan niin haluan. Ei ole niin sanottua
”katkennutta lankaa” sen takajaloista selän kautta kuolaimeen.
Meidän yhteistyö on lähtenyt todella nopeaa nousuun ja olen
päässyt helposti hevoseen sisään. Tässä huomaa miten tärkeää
on se, että hevonen sopii ratsastajansa käteen. En tiedä onko
mikään edellisistä hevosistani ollut näin omaan käteeni sopiva.
Ymmärretään jotekin erittäin hyvin toisiamme lukuunottamatta
paria ykkösiä ja piaffeja, -haha. Ehkä nekin karsiutuvat siitä
äkkiä pois. Sehän kertoo vain hevosen herkkyydestä avuille. Tämä
hevonen opettaa minut varmasti pysymään suorassa ja tasapainossa
selässä.
Hyvän alun pohjalla
on myös pitkäkestoinen jumppaaminen ollut taustalla sekä massan
lisääminen hevoselle. Se on edelleenkin aika lihakseton ja meille
tullessaan oli kuin puupalikka kaulastansa (vai pitäisikö sanoa
klapi, kun kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla ollaan). Ollaan tehny
paljon peruspohjaa ja menen sitä edelleen nivelillä. Ollaan
valmentajan kanssa päätetty tehdä suurin työ nivelillä, koska ei
ole mikään kiire laittaa sille vielä kankia. Kangilla sitä on
kyllä kuitenkin menty paljon edellisissä kodeissa. Oikealla
ruokavaliolla ja jumpalla ollaan saatu se nousemaan kyllä todella
nopeasti ”rapakunnosta” treenikuntoon. Se on keventynyt edestä
ainakin sen 100kg nyt jo näin lyhyessä ajassa. Vielä takapään
voimattomuuden takia esim. laukkasuluissa se tulee vielä hieman
vahvaksi, mutta muuten on jo aika pehmeä ja notkea! Onneksi
jaksettiin tehdä maltilla hyvä pohjatyö niin pystytään nyt jo
siirtyä kootumpiin asioihin ja ihan kunnon treeniin.
(kelit ovat olleet kyllä yhtä rapaisia, mitä tämä kuva. Captain Hook, Vaasa)
Ensi viikolla
päästään Anun silmän alle aluevalmennuskatsastuksiin! Olen tässä
jo pari viikkoa ollut niistä valmennuksista innoissani, on mukava
mennä Wellun kanssa vihdoin Anun valmennukseen. Joulukuussa saattaa
tulla myös useampi Ypäjän treenireissu, ihan parasta!
Kyllä kiitollisuus
tuohon hevoseen on tällä hetkellä täällä suunnalla aika suuri.
On ihanaa mennä talliin ja tulla sieltä hymy huulilla. Toivotaan
että treenit jatkuu samalla fiiliksellä, eikä tulisi isompia
takapakkeja. Omat oppilaat ovat kans menneet nyt niin hyvin ja kuin
hujauksessa eteenpäin. Ollaan siis koko poppoo taas valmiita
aluevalmennukseen Anu, läksyt on luettu ;)
Mukavaa joulun
odotusta kaikille sekä treeni-intoa!
Eveliina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti